James Joycen Dubliners on viidentoista Dublinia ja sen asukkaita kuvaavan novellin kokoelma. Ensimmäiset novellit, The Sisters, Eveline ja After the Race kirjoitettiin 1904 nimimerkillä Stephen Daedalus George Russellin Irish Homestead -lehteen. Joyce sai kokoelman ensimmäisen version valmiiksi vuonna 1905, mutta sen julkaiseminen viivästyi lähes yhdeksän vuotta. Dubliners ilmestyi lopulta Lontoossa 15. kesäkuuta 1914.
Julkaisemisen vaikeudet liittyivät olennaisesti siihen, mitä Joyce halusi Dublinista kirjoittaa. Hän ei halunnut rakentaa kaupungista kaunisteltua tai isänmaallista kuvaa, vaan kuvata sen ihmisiä, instituutioita, tapoja ja arkista elämää sellaisina kuin hän ne näki. Kustantajat ja kirjapainot puolestaan pelkäsivät, että tekstit voisivat loukata todellisia henkilöitä tai aiheuttaa oikeudellisia ongelmia.
Joyce lähetti ensimmäisen käsikirjoituksensa lontoolaiselle Grant Richardsille vuonna 1905. Richards suostui aluksi julkaisemaan kokoelman, mutta kirjapaino kieltäytyi painamasta joitakin novelleja ja niiden kohtia. Erityisesti Two Gallants herätti vastustusta, sekä sana ’bloody’ novellissa Grace. Julkaisuhanke raukesi.
Vuonna 1909 Joyce solmi uuden sopimuksen dublinilaisen Maunsel & Co. -kustantamon kanssa. Kirja ladottiin ja sen piti ilmestyä, mutta kustantaja alkoi jälleen pelätä teoksen sisältöä. George Roberts vaati muutoksia ja poistoja, joita Joyce ei hyväksynyt. Julkaisukiistan aikana Joyce lähestyi jopa kuningas Yrjö V:ttä (George V) ja tiedusteli, pitäisikö tämä joitakin teoksen kohtia loukkaavina. Kuningas ei ottanut asiaan kantaa ja lopulta vuonna 1912 koko valmis painos poltettiin.
Joyce tarjosi käsikirjoitusta vuosien mittaan kaikkiaan 18 kertaa 15 eri kustantajalle, ennen kuin Grant Richards lopulta suostui julkaisemaan Dublinersin vuonna 1914. Kirja ilmestyi vuonna 1914, ja Joycen pitkä kamppailu kokoelman julkaisemiseksi päättyi.
Dubliners kertoo Dublinista, mutta myös ihmisistä, jotka kokevat olevansa jumissa omassa elämässään. Kokoelman novelleissa liikutaan lapsuudesta nuoruuteen, aikuisuuteen ja julkiseen elämään. Niissä ollaan kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, kaduilla, pubeissa, ja juhlissa.
Joyce itse kuvasi vuonna 1904 tavoitteekseen paljastaa Dubliners-kokoelman kautta ”sen puolittaisen tai täydellisen halvaantuneen sielun, jota monet pitävät kaupunkina”. Dublin ei siis ole novelleissa vain tapahtumapaikka, vaan itse kirjallisen tarkastelun kohde: kaupunki, jonka ihmiset haluavat toimia, muuttua ja lähteä eteenpäin, mutta jäävät kerta toisensa jälkeen paikalleen.
Novellit ovat realistisia ja yleensä helposti luettavia. Joyce ei kuitenkaan kerro lukijalle suoraan, mitä pitäisi ajatella tai mitä henkilöiden välillä todella tapahtuu. Henkilöiden suhteet, motiivit ja pettymykset täytyy usein päätellä heidän puheestaan, eleistään ja käyttäytymisestään.
Dublinersia voi lähestyä niin sanotun epifanian käsitteen kautta. Joyce käytti sanaa tarkoittamaan äkillistä oivalluksen tai paljastumisen hetkeä, jossa jokin tavallinen esine, lause, ele tai tapahtuma saa yllättäen uuden merkityksen. Dublinersin novelleissa epifania voi olla henkilön oma oivallus, mutta yhtä usein se on jotain, minkä lukija huomaa ennen henkilöä tai hänen puolestaan.
Dublinersin rakenne
Kokoelman viisitoista novellia muodostavat löyhän kokonaisuuden halvauksen, simonian ja gnomonin teemojen ympärille. Joyce jakoi ne alun perin neljään ryhmään: lapsuus, nuoruus, kypsyys ja julkinen elämä. Viimeinen novelli, The Dead, toimii kokoelman laajana päätöksenä.
Lapsuus
1 The Sisters
Kokoelman ensimmäisessä novellissa nuori poika yrittää ymmärtää tutun papin, isä Flynnin, kuolemaa. Aikuiset puhuvat vihjaillen eivätkä kerro hänelle kaikkea. The Sisters antaa heti hyvän avaimen kokoelman lukemiseen: mitä tapahtuu, jos tärkeimmät asiat jätetään sanomatta?
2 An Encounter
Kaksi koulupoikaa päättää karata koulusta ja lähteä seikkailemaan Dublinissa. Seikkailu saa kuitenkin oudon ja uhkaavan käänteen, kun he kohtaavat vanhemman miehen. Lapsuuden romanttinen ajatus suuresta maailmasta törmää todellisuuteen.
3 Araby
Nuori poika ihastuu naapurintyttöön ja kuvittelee matkansa Araby-basaarille melkein romanttiseksi pyhiinvaellukseksi. Todellisuus osoittautuu paljon arkisemmaksi. Novellin loppu on yksi Dublinersin selkeimmistä epifanioista.
Nuoruus
4 Eveline
Eveline istuu kotinsa ikkunan ääressä ja yrittää päättää, lähteekö hän Dublinista uuteen maailmaan ja elämään. Menneisyys, perhe ja velvollisuus vetävät häntä yhteen suuntaan, rakkaus ja uudet mahdollisuudet toiseen. Novellin jännite syntyy ennen kaikkea siitä, että päätös näyttää jo tehdyltä – kunnes sitä ei ehkä olekaan.
5 After the Race
Nuori Jimmy Doyle viettää iltaa varakkaiden eurooppalaisten ystäviensä seurassa autokilpailun jälkeen. Kansainvälinen, moderni ja rahakas maailma näyttää houkuttelevalta, mutta Jimmy ei oikeastaan kuulu siihen. Novelli kuvaa tragikoomisesti Irlannin asemaa muuttuvassa Euroopassa.
6 Two Gallants
Lenehan ja Corley kuljeskelevat Dublinissa ja suunnittelevat, kuinka voisivat hyötyä nuoresta naisesta. Novellissa tapahtuu hyvin vähän, mutta juuri joutava kävely, puhe ja odottaminen rakentavat kuvan maailmasta, jossa ihmiset ovat juuttuneet omiin rooleihinsa.
Kypsyys
7 The Boarding House
Rouva Mooney saa selville, että hänen tyttärellään Pollylla on suhde hänen vuokralaisiinsa kuuluvan miehen kanssa. Tilanne ei kuitenkaan johda skandaaliin, vaan rouva Mooney alkaa järjestää asioita tyttärensä eduksi. Novelli on tarkka ja paikoin koominen kuvaus sosiaalisesta laskelmoinnista ja avioliittomarkkinoista.
8 A Little Cloud
Little Chandler tapaa vanhan ystävänsä Ignatius Gallaherin, joka on menestynyt Lontoossa. Ystävän kansainvälinen elämä saa Chandlerin katsomaan omaa pientä maailmaansa uusin silmin. Novellissa suuret kirjalliset haaveet törmäävät arkiseen elämään ja kotiin palatessa myös katkeruuteen.
9 Counterparts
Farrington viettää työpäivänsä nöyryytettynä ja vihaisena. Hän yrittää hukuttaa epäonnistumisen tunnettaan alkoholiin, mutta ilta ei tuo helpotusta. Novelli on synkkä kuvaus työ- ja kotielämän (väki)valtasuhteiden vastineista.
10 Clay
Maria viettää Halloween-iltaa entisten työnantajiensa luona. Tilanne on näennäisen lämmin ja harmiton, mutta pienet yksityiskohdat ja rituaalit alkavat saada toisenlaisen merkityksen. Novellin hienous on siinä, kuinka vähän Joyce sanoo suoraan Marian elämästä ja kuinka paljon lukija voi päätellä.
11 A Painful Case
Mr Duffy on rakentanut elämänsä yksinäiseksi ja järjestelmälliseksi. Hänen suhteensa Mrs Sinicoon katkeaa, koska läheisyys uhkaa hänen huolellisesti rakentamaansa eristyneisyyttä. Vasta vuosia myöhemmin Duffy joutuu kohtaamaan valintansa seuraukset.
Julkinen elämä
12 Ivy Day in the Committee Room
Joukko miehiä istuu Dublinissa komiteahuoneessa ja puhuu politiikasta, Irlannista ja Charles Stewart Parnellista. Suuret kansalliset kysymykset muuttuvat kuitenkin pienessä huoneessa arkiseksi puheeksi ja hyödyttömäksi odotteluksi.
13 A Mother
Mrs Kearney haluaa varmistaa tyttärelleen hyvän aseman musiikkitapahtumassa ja alkaa vaatia järjestäjiltä sitä, minkä hän katsoo tyttärelleen kuuluvan. Hänen määrätietoisuutensa muuttuu vähitellen sosiaaliseksi katastrofiksi. Novelli näyttää, kuinka pienessä yhteisössä kunnianhimo ja arvokkuuden puolustaminen voivat kääntyä ihmistä itseään vastaan.
14 Grace
Humalainen Tom Kernan kaatuu portaissa, ja hänen ystävänsä päättävät järjestää hänet takaisin kunnollisen elämän tielle. Heidän ratkaisunsa on viedä hänet katoliseen hengelliseen tilaisuuteen. Tuloksena on sekä koominen että tarkkanäköinen kuvaus uskonnosta, tekopyhyydestä ja Dublinilaisesta seurapiirielämästä.
15 The Dead
Kokoelman viimeinen ja pisin novelli sijoittuu jouluna pidettäviin juhliin Gabriel ja Gretta Conroyn vanhojen tätien luona. Gabriel joutuu illan aikana kohtaamaan sekä oman itsetyytyväisyytensä että vaimonsa menneisyyden. Gretta muistaa Michael Fureyn, nuoren miehen, joka oli rakastanut häntä ja kuollut nuorena.
Dublinilaisia suomeksi
Dubliners on käännetty suomeksi kahdesti. Pentti Saarikosken suomennos Dublinilaisia ilmestyi Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 1965. Lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2012, ilmestyi Heikki Salojärven uusi suomennos. Molemmat on julkaistu samalla nimellä, Dublinilaisia.
Uusintakäännöksen tarvetta ja Joycen suomennosten historiaa on käsitellyt H. K. Riikonen Kiiltomadon puheenvuorossaan ”Klassikot: käännöksiä ja uusintakäännöksiä” (2012). Riikonen tarkastelee siinä erityisesti Saarikosken ja Salojärven Dublinilaisia-suomennoksia ja osoittaa, miten pienetkin kielelliset yksityiskohdat voivat olla Joycen tekstissä merkityksellisiä. Hänen esimerkkinään on muun muassa Mr.-lyhenne, jota Joyce käyttää toistuvasti korostamaan henkilöhahmojen keskiluokkaisuutta ja pikkuporvarillisuutta.
Riikosen mukaan Salojärven uusi suomennos korjaa Saarikosken versiossa olevia epätarkkuuksia, suoranaisia virheitä ja pois jääneitä kohtia. Samalla hän kuitenkin pitää Saarikosken käännöstä edelleen lukukelpoisena uuden rinnalla. Kahden suomennoksen vertailu muistuttaa siitä, että Joycen näennäisen yksinkertaisessa ja realistisessa proosassa merkitys voi rakentua hyvin pienistä sanoista, sävyistä ja kulttuurisista yksityiskohdista.
Suomennokset
Joyce, James (1965). Dublinilaisia. Suom. Pentti Saarikoski. Helsinki: Tammi.
Joyce, James (2012). Dublinilaisia. Suom. Heikki Salojärvi. Helsinki: Basam Books.