James Joycen Finnegans Wake ylittää kansallisvaltioiden, kulttuurien ja kieltenkin rajat. Unen tai veden soljuvalla ja loppumattomalla logiikalla kirja yhdistelee eri aikakausia, mytologioita, tarinaperinteitä, henkilöitä, totta ja fantasiaa. Yksikään lukija ei lue Finnegans Wakea omalla kielellään, kirja on jokaiselle lukijalle kielellisesti, kulttuurisesti ja tyylillisesti enemmän tai vähemmän vieras. Wakea julkaistiin alun perin pienissä osissa vuodesta 1923 alkaen, sitten luvuittain Eugene Jolasin transition-lehdessä vuosina 1928 – 1937. Lopulta koko kirja julkaistiin 1939.
Finnegans Waken kieli on mutkikasta, mutta sen tarina varsin yksinkertainen. Yksinkertaisimmillaan kirja muistuttaa ”Finnegan’s Wake” -kappaleen tai Tyyris tyllerön tarinaa. Perheenisä HCE (Humphrey Chimpden Earwicker tai ”Here Comes Everyone”), tavernan pitäjä Chapelizodista, Dublinista, läheltä Phoenix Parkia, putoaa yhteiskunnallisesta asemastaan, ja se vaikuttaa hänen vaimoonsa ALP:hen (Anna Livia Plurabelle, joka edustaa myös Liffey-jokea) ja heidän lapsiinsa (tytär Issy, sekä pojat Shem ja Shaun). HCE on skandinaavista sukujuurta: Yhden muotoilun mukaan hän on “Heathen Humpharey” ja “brave son of Scandiknavery” (46.27;47.21), ja usein hänestä puhuttaessa (tai hänen puhuessaan) käytetään skandinaavista, norjan, tanskan ja ruotsin kielistä lainaavaa kieltä.
Wake on myös akustista, musikaalista kirjallisuutta, joka kannattaa lukea ääneen, mielellään Dublinin aksentilla. Joyce yrittää kaikkia kieliä, paikkoja ja aikakausia yhdistävässä strategiassaan viitata mahdollisimman monen kielialueen ja kulttuurin mytologioihin ja paikannimiin, joten Finnegans Wakesta löytyy myös suomen kieltä ja viittauksia suomalaiseen mytologiaan. Kathryn Webb-Destefano on tutkinut Kalevala-viittauksia Finnegans Wakessa väitöskirjassaan “‘What is past, or passing, or to come’: Transnational Modernism, Self-Transcendence, and the Rise of Ultranationalism (1884–1945)”. Nimeltä Kalevala mainitaan Finnegans Wakessa (lähestulkoon) kerran: “Kalatavala” (178.33). Webb-Destefano löytää yhteyksiä Waken ja Kalevalan väliltä eeposten laulullisuudesta ja yhteydestä ympäröivään luontoon.
Joyce on myös kuvaillut Wakea ”suomalaiseksi kirjakseen”. Vuoden 1940 kirjeessä Fritz Vanderpylille, Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, Joyce kirjoitti (englanninnoksena ranskasta):
And in this connection it is certainly odd that after the publication of my book, the title of which means at once the wake and the awakening of Finn (that is, our legendary CeltoNordic hero), Finland, until now terra incognita, suddenly holds the center of the stage.
(lainaus Richard Ellmannin Joyce-elämäkerrasta, s. 730)
Talvisodan alkaminen, yhdessä Frans Emil Sillanpään Nobel-voiton kanssa, tuntui Joycen mielestä liittyvän jotenkin hänen suomalaiseen kirjaansa. Toisin sanoen Waken “Finn” liittyi Joycen mielessä Suomeen ja suomalaisiin. Tässä HCE:hen liittyvä lause Waken toisen kirjan ensimmäisestä luvusta, ”The Mime of Mick, Nick and the Maggies”, jossa HCE:n ja ALP:n lapset leikkivät tai esittävät näytelmää tavernan yläkerrassa. Isä HCE tekee lopun leikistä paiskaamalla oven kiinni. Lainauksesta voi löytää selvällä suomella sanan ’kapakka’:
Wold Forrester Farley who, in deesperation of deispiration at the diasporation of his diesparation, was found of the round of the sound of the lound of the. Lukkedoerendunandurraskewdylooshoofermoyportertoo-ryzooysphalnabortansporthaokansakroidverjkapakkapuk.
(FW 257.24-28)
Juhani Lindholm on tiettävästi suomentamassa Finnegans Wakea Tammelle. Finnegans Wake mainitaan usein mahdottomana teoksena kääntää, koska se ei ole varsinaisesti kirjoitettu englanniksi, eikä oikeastaan millään kielellä. On kyse sitten kääntämisestä tai uudelleen kirjoittamisesta, Lindholmin käännöksen myötä koko James Joycen tuotanto on pian luettavissa suomen kielellä. Finnegans Wake on loppumaton virta ja omaa häntäänsä syövä ouroboros, sillä kirjan viimeinen lause loppuu siihen mistä ensimmäinen alkaa. Se on unikielinen tai ainakin yötajunnan kirja, ja suuri kielellinen leikki. Kuitenkin Lindholm uskoo että teoksen voi kääntää:
”Jos Finnegans Waken voi ymmärtää, sen voi myös kääntää. Kysymys on vain siitä, miten sen ymmärtää”
(Niskanen 2019)
Lisää luettavaa
Campbell, Joseph (2005/1944). A Skeleton Key to Finnegans Wake. Novato: New World Library.
Ellmann, Richard (1999). James Joyce. 2nd ed., Oxford University Press.
McHugh, Roland (1980). Annotations to Finnegans Wake. London: Routledge.
Niskanen, Lauri (2019). Näin James Joycen tekstit ovat kääntyneet suomeksi. https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/hear-hear-eli-kuulkaahan-kuulkaahan-nain-james-joycen-tekstit-ovat-kaantyneet-suomeksi/?shared=1081554-3674bd07-1
O’Neill (2022). Finnegans Wakes: Tales of Translation. Toronto: University of Toronto Press.
Webb-Destefano, Kathryn (2024). “‘What is past, or passing, or to come’: Transnational Modernism, Self-Transcendence, and the Rise of Ultranationalism (1884–1945)”. Charlottesville: University of Virginia
https://libraetd.lib.virginia.edu/public_view/ff365684m
Kirjoittanut Lauri A. Niskanen